Terve Sinkkonen! Mitäs mietit?

Eipä tässä kummempaa. Työttömän arkea. Studio alkaa olla takanapäin joten ihan hyvillä mielin.

Kaksi demoa takana... Mitkä ovat tunteet niitten osalta, Oletko tyytyväinen vai onko jotain jäänyt hampaankoloon?

Ainahan jotain jää hampaankoloon. Ensimmäisessä nauhassahan oli täysin mahtavat soundit, mutta silloin kappaleet eivät olleet kovinkaan loppuunasti tehtyjä. Toisaalta tuolloin olimme olleet kasassa jotain kuukausia yli vuoden ja soittaneet instrumenttejamme saman verran. Kuitenkin nauhassa on sellainen lataus hiomatonta raivoa, että tuskin koskaan pääsemme samalle asteelle studionauhoituksissa. Toinen nauha ”Chapter II” nauhoitettiin miltein tarkalleen vuosi ensimmäisen jälkeen. Teimme homman kahdessa päivässä miltein live nauhoituksena, joten soundi jäi pahasti jälkeen ensimmäisestä. Toinen vaikuttava tekijä oli uusi miksaaja, jolla ei ollut kokemusta metalli-bändeistä. Yhteensoitto tökkii nauhalla helvetisti ja esimerkiksi laulu tulee jostain täysin käsittämättömästä syystä särön kautta. Nuorella ja kokemattomalla bändillä on juuri tämä ongelma edessä studioon mentäessä, eli mistä vitusta tietää mitä haluaa. Jos vielä miksaaja, niin kuin meillä tuolloin tietää yhtä paljon metallista, kuin me miksaamisesta, niin ei siinä tiedä mitä nappia käskisi kääntämään. Kuitenkin voin selkä suorana sanoa, että nuokin soundit, kappaleet ja koko paketti yltää kuitenkin plussan puolelle reilusti, kun vertaa yleiseen demotarjontaan. ”Chapter II” saatiin pihalle vasta tammikuussa ´99, armeijan ja kansiin liittyvien ongelmien takia. Molempia nauhoja on levitetty ja myyty 360 kappaletta, vaikkakin jälkimmäistä on vielä muutama jäljellä.

Molemmissa nauhoissa on aika pro soundit ja hienot kannet, Ilmeisesti panostatte Flaurokseen maksoi mitä maksoi!?

Minä panostan bändiin miltein jokaisen markkani. Olen maksanut molemmat demot ja nyt tämän uuden viikon mittaisen studion. Hoidan melkein kaiken promootion ja bändin kirjeenvaihdon. Panostan bändiin niin paljon kuin se on mahdollista.

Vaikka ettepä taida rahan perään muutenkaan niin kauheasti olla, kun tuota Beherial Baptize kakkostakin jaotte ihan ilmaiseksi... Olihan lehti kieltämättä hieman vanhentunut, mutta ihan asiallinen silti! Tuleeko kolmosta?

BB ´zinellä ei ole Flauroksen kanssa muuta tekemistä, kuin että olen tekemässä sitä. Otin tähän numeroon paljon suuremman vastuun kuin toinen toimittaja Romppanen ja päätin julkaista sen ilmaiseksi ja maksaa koko lystin. Alun perin toki lehdestä oli tarkoitus tulla sen 20:n markan hintainen, mutta koska julkaisu viivästyi viivästymistään, ja vanhimmat haastattelut alkoivat olla jo vuoden vanhoja päädyin ratkaisuun julkaista se ilmais-lehtenä. Jotain Bodomiakin haastattelin, kun tyyppien ensilevy oli ollut vasta jotain kuukausia pihalla, joten ei sellaisesta tiedosta mielestäni voi rahaa pyytää. Mielessä kävi lehden kokonaan julkaisematta jättäminenkin, mutta jos bändiä haastattelee, tulee se myös mielestäni julkaista vaikka kuluisi viisi vuotta. Alkuperäisenä suunnitelmana oli painaa värikannet ja ehkä myös liittää lehden mukaan ilmainen kokoelmakasetti, muttei siinä nyt olisi paljon järkeä ollut, kopiointi tällaisenaankin maksoi melko paljon. Voin myös mainita, etten ole todellakaan syntynyt tähän maailmaan hopealusikka suussa. On vain kysymys siitä mihin haluaa panostaa. Eroottinen viihde ja bändi/lehti on oikeastaan ainoat asiat joihin rahaa laittaa. Kolmas numero tulee yhtä varmasti kuin maailmanloppu. Siitä tehdään joku 15-20 sivuinen lehtinen, jossa olisi ehkä kolme tai neljä todella tunnettua yhtyettä. Kielenä jälleen suomi ja hinta 10-20mk, sen näkee lähitulevaisuudessa.

Mitäs saamme Flaurokselta odottaa seuraavaksi?

Kuten jo mainitsin, lopettelimme juuri studiossa. Nauhoitimme viisi uutta kappaletta ja niistä olisi tarkoitus tulla kasetti bändin nimeltä ”O” kanssa splittinä. Vuoden loppun mennessä noista samaisista kappaleista pitäisi tulla kaksi 7”ep:tä. Eli kappaleet jaotellaan kaksi per julkaisu. Toinen kasetin biiseistä tulee myös toiselle vinyyleistä, mutta erilaisena versiona. Myöhemmin syksyllä menemme uudelleen studioon ja julkaisemme itse split 7”ep:n jossa olisi kaksi Flauroksen ja kaksi toisen bändimme, Furorin biisiä. Jotain sopimusta saatetaan näillä uusilla kappaleilla hakea, mutta saa nyt nähdä.

Olet suurimmaksi osaksi kirjoittanut Flauroksen sanoitukset joten kerro hieman niistä ja niitten synty-prosessista... Tarvitaanko kynttilän valoa tai täysikuuta?

Heh, itse asiassa ei kumpaakaan tarvita, joskaan noista seikoista ei todellakaan haittaakaan ole. Ainoa asia mitä tarvitsen on täydellinen hiljaisuus, joka luo mieleen todellisen tyhjyyden ja luo ikään kuin hypnoottisen tunnelman, joskaan sitä ei tiedosta kyseisellä hetkellä. Mielestäni tärkein asia on totaalinen sulkeutuminen ympäröivästä maailmasta keskittymisen kautta. Niin, ja otollisin ajankohtahan tälle on nimenomaan yö ja sen pimeys, varsinkin näin syksyllä. Myös tietynlaisen olotilan saavuttaminen on tärkeää, sillä itseluotu, ylitsepääsemätön depressio, on sanoituksille parasta aikaa. Sanoitukset lähtevät liikkeelle jostain yksittäisestä lauseesta, jota saatan myöhemmin jatkaa. Toinen tapa on valita historiallinen aihe, jota rupeaa muokkaamaan mieleisekseen. Uskoisin, että paremmalla englannilla pääsisin parempiin tuloksiin, sillä en mielestäni ole mikään loistava sanoittaja. Suomen kieli on taas niin vaikeaa saada kuulostamaan kappaleissa hyvältä, etten sitäkään paljoa käytä.

Myös vastaat aika vahvasti itse musiikista... Mikä on muitten osuus biisien teossa?

Nykyään osallistumme kaikki miltein yhtä paljon musiikin tekoon. Nightswan on tehnyt näistä uusista kappaleista kolme ja minä kaksi, joskin jokainen on jollain tapaa vaikuttanut jokaisen kappaleen syntyyn. Tulevaisuudessa siirrymme tietoisesti nopeampaan ja kaoottisempaan suuntaan.

Miten black metal vaikuttaa sinun jokapäiväiseen elämääsi? Tarkoitan siis ihan normaalia arkielämää enkä sitä kuinka usein treenaatte jne.

Näkyvin asia on tietysti pukeutuminen. Muuten musiikki on ehkä muokannut tapaani ajatella. En mielestäni koe maailmaa, tai ajattele asioita yhtä pinnallisesti kuin yleensä ihmiset. Olen onnistunut kasvamaan ulos yhteiskuntaa hallitsevasta kristillisestä moraalista sääntöineen ja rajoituksineen, vaikkakin toisaalta olen itseäni ja ajatuksiani kohtaan erittäin kriittinen, enkä lankea mihinkään harhauniin. Se mitä itse ajattelen ratkaisee, ei se mitä massan tulisi ajatella. Todettava myöskin on, että kristillisyys on vaikuttanut kaikkeen, myös lasten kasvatukseen niin merkityksellisesti ja pitkällä aikavälillä, ettei monet koko elämänsä aikana kyseenalaista mitään.

No, kuinka usein sitten treenaatte ja onko treenaus treenausta sanan todellisessa merkityksessä vaiko suurimmaksi osaksi hauskan pitoa!?

Treenaus on melko vakavaa, vaikkei nyt ihan paska housussakaan koko ajan väännetä. Käymme kämpillä kolme kertaa viikossa noin parin tunnin ajan kerrallaan.

Mitkä ovat mielestäsi parhaat ja vittumaisimmat puolet keikoissa noin soittajan kuin kuuntelijankin näkökulmasta?

Et maininnut tarkoitatko suuria vai pieniä yhtyeitä, mutta oletan kysymyksen olevan omasta näkökulmastani. Soittajan, niin kuin itseni puolelta on tietenkin tärkeää yleisö ja soundit. Noita kahta pitäisin tärkeimpänä, mutta ketä kiinnostaa tulla katsomaan jotain takaperälän tyyppejä ja vielä maksaa siitä. Tästä luonnollisesti seuraa se, että jotkut järjestää keikkoja niin pienillä budjeteilla, ettei ole varaa panostaa tiloihin, sijaintiin, tai äänentoistoon. Vitun paskat vehkeet ja bändit lähiympäristöstä matkakorvauksilla. Jep jep, näin saadaan tosiaan keikka menemään päin vittua. Paikalle ilmaantuu kolme paikallista metallistia vitun kännissä, jotka ihmettelee tyyppejä jostain takapöydästä. Esimerkki on ehkä hieman kärjistetty, mutta tällaisia on suurin osa meidänkin keikoista ollut. Soitettiin joskus kaksi vuotta sitten Rovaniemellä ja meidän järjestäjälle ei huomattu mainita, että olimme buukattu samalle illalle lämmittämään, ei sen vähempää kuin kaupungin omia poikia…”Absoluuttista nollapistettä”!!! Ei vittu, sali oli toki täynnä. Soitettiin varmaan joku kolme kappaletta ja vittuiltiin yleisölle. Koska keikka oli alkuperäisessä suunnitelmassa tuli se myös tehdä puhtaasti rahan takia, sillä sieltä käveleminen Joensuuhun olisi ollut ennenmuuta rasittavaa. Jotkut saatanan poron nussijat yritti vielä ritsata meidän pelikortit, hah. Kuuntelijana toki nautin keikoista, jos ne vain kiinnostavat ja ovat hyvin järjestettyjä.

Warthog kolmosen haastatteluun vastaillessasi tunnuit olevan vähän vittuuntunut... Oletko nyt?

En todellakaan. Sen hetkinen vitutuskäyräkin nousi vain puhtaasti siitä syystä, että tuntui ettei sille tyypille merkinnyt mikään muu mitään kuin bändin ikä, mutta noinhan asia ei edes ollut. Väärinkäsityksiä.

Kävit vähän aikaa sitten armeijan, mikä onkin ihan järkevää, sillä itse en ymmärrä kuka hullu jaksaa olla siviilipalveluksessa 13 kuukautta! Olitko särmä korpi-soturi vai kuuluiko mottosi: "Älä tsemppaa, ota vemppaa!"?

Kyllä, kävin armeijan sissikomppaniassa. Jokainen joka laulaa syksyisen metsäyön ihanuudesta tai samoilusta vesisateessa tallaa pahasti paskaan. Kun viikon on ollut pakastavassa ilmassa, vesisateessa ja niin paskaisissa kuteissa, ettei uskalla käydä kusella kun pelkää siittimen tippuneen, niin oppii kunnioittamaan luonnon voimaa hieman uudella tavalla. Suurin osa näistäkin ”forest of evil”-tyypeistä paskantaisivat housuunsa muutaman päivän jälkeen. Ei metsässä vittu nahkahousuilla ja panosvöillä selviä!!!

Ja alkoholia ilmeisesti kuluu... Onko Joensuussa jotain hyviä mestoja missä voi välttyä disko möykältä tai vanhojen juoppojen örinöiltä?

Ei ole. Täällä ei yksinkertaisesti ole kuin yksi paikka, missä muuten kaikki metallikeikatkin on järjestetty ja sekin on normaali iltaisin melko sulkeutunut, vaihtoehtonuorien ja kasvissyöjien paikka. Viinaa kyllä kuluu…kotiviiniä.

Entäs Joensuun kuuluisa uusnatsi aalto? Onko se laantunut vai onko koko juttu ollut vähän liioiteltua mediassa?

Sekä että. Homma on laantunut huomattavasti vanhempien muuttaessa pois tai jouduttuaan linnaan, joskin koko hysteria oli liioiteltua alusta asti. Ääriryhmiin tietysti kiinnitetään aina enemmän huomiota mediassa.

Chaper II - Black Metal

Mikä on black metallia? Mihin vetäisit rajan?

Tietysti sanoitukset ovat tärkeä osa koko hommaa, mutta kyse on pohjimmiltaan musiikista. Soundit ovat se asia jotka tekevät metallista metallia, sillä ei ole yhtään bändiä jonka jotain riffiä ei olisi käytetty esimerkiksi pop:ssa tai jossain vitun konemusiikissa. Vaikka bändi olisi miten ”true-evilhordeblacksatanic”-metallia heidän musiikkinsa saadaan kuulostamaan todella pehmeältä erilaisilla soundeilla ja rytmillä. Rytmi, eli rummut luovat black-metallin kaoottisuuden. Nämä seikat ovat itsestään selvyyksiä, joita kuitenkaan kaikki eivät suostu ymmärtämään. Toisaalta bm on tunnelmaa, johon olennaisesti liittyy sanoitukset. Itse en vetäisi mitään kovinkaan selkeää rajaa mihinkään. On melko kummallista, että jotkut sanovat musiikkinsa olevan black-metallia vain, koska tekstit ovat satanistisia, kuitenkaan nauhan mukana ei tule kyseisiä sanoituksia. Kaupanpäälle soundi on vielä niin paskaa, ettei koko puurosta erota kuin muutaman ”satan” -huudahduksen. Jos se on bm:n syvin olemus, niin ei voi kuin ihmetellä.

Luettele hyviä Suomalaisia black metal bändejä.

Thyrane, Tunrida, Pest, Nightside, Behexen ja Musta Surma muunmoassa.

Kaikki puhuvat black metal trendistä... Mutta onko trendikästä olla "true"? Jossain flyereissä ym. selitetään rivitolkulla kuinka true bändi onkaan... Oletan kuitenkin ettei todellisten tosi miesten tarvitse mainostaa itseään "true" miehinä...

Olen 100% samaa mieltä kanssasi. Tärkeintä on olla rehellinen itselleen. Jos on mielestään ”true”, niin miksi mainostaa sitä todellakin rivitolkulla muille. Käsittääkseni musiikkia tehdään itselle, ei niille jotka lukevat flyeristä tekstin ”We are true black-metal. Our products are available for true warriors only”. Toinen mielenkiintoinen seikka on, että tuon ”true” tittelin taakse on helppo piiloutua, jos on yht´äkkiä huomannut, että tuotokset ovat niin ala-arvoisia ettei niitä muuten viitsisi levittää tai ei osaa yksinkertaisesti liittää kuin kaksi riffiä peräkkäin. Itselleni on tärkeintä mitä musiikki on minulle ja vain minulle. Olen juuri niin ”true” itselleni, kuin on mielestäni tarve.

Onko black metallin soittaminen mielestäsi paras keino vaikuttaa taistelussa kristinuskoa vastaan? Vai onko kirkkojen poltot tai jokin muu keino kenties parempi?

Kristillisyyttä vastaan voi taistella niin musiikilla, kuin konkreettisimmillakin asioilla joita mainitsit. Kysymys kuuluu, onko siitä mitään hyötyä. Kristinusko on kuitenkin niin kiinnittynyt yhteiskuntaan, ettei se häviä, kuin totaalisella muutoksella ajattelutavassa tai ydinsodalla. Kristillisyyden pahin vihollinen on se itse. Se taistelee omia tyhjiä lakejaan ja asetuksiaan vastaan päivittäin,  tuottaen  itselleen  suurempaa  tuhoa  kuinme koskaan pystyisimme. Mielestäni yhteiskuntaavastaan voi taistella vain tiedolla. Esimerkiksi lasten melkein pakollinen kaste riippumatta heidän myöhemmästä tahdostaan on asia jonka eteen saa polttaa koko elämänsä kirkkoja, silti saavuttamatta mitään. Meidän täytyisi sivistää itseämme mikäli haluamme muutoksia. Meidän täytyy päästä päättäviin elimiin saadaksemme jotain aikaiseksi. Voi aivan rauhassa eristäytyä yhteiskunnalta, manailla kellarissa ja soittaa saatanallista bläkkiä ajatellen, että jokin asia muuttuisi sen toimesta. Ne jotka asian näkevät näin musta valkoisena ovat yhtä sokeita kuin uskovaiset, tyhjiä kuoria. Itselläni ei ole suoranaista tarkoitusta taistella kristillisyyttä vastaan musiikilla, vaan muuttaa ihmisten mielipiteitä, ajatusmaailmaa ja saada heidät ajattelemaan ennemmin, kuin etsimään vastauksia kysymyksiinsä jostain kirjasta. Toisaalta mikään ei anna niin suurta tyydytystä kuin ajatus seurakunnan kyyneleistä savuavilla raunioilla… Asia on niin laaja ja monitahoinen, että sen selvittäminen sanoilla on mahdotonta. Vox diaboli sic totidem verbis.

Mielipiteitä white metallista... Riittääkö että kyseiset yhtyeet lopettaa soittamisen vai tuleeko heitä rankaista ankarammin?

Piiskaa apinoille. Koko ajatus metalli-musiikista yhdistettynä kristillisiin sanoituksiin on mahdoton.

Se oli sitten siinä. Nyt saa lähettää terveisiä tai vaikka haukkua haastattelijan!

Ei tässä todellakaan haastattelijaa ruveta haukkumaan. Kysymykset olivat melko lyhyitä, mutta juuri tästä syystä jättivät mahdollisuuden laajempaan vastaukseen. Kiinnostuneet voivat tilailla nauhaamme hintaan 20mk.

Kiitokset haastattelusta ja piiitkistä pimentävistä vastauksista!

Tämä nauha siis sisältää myöhemmin eri yhteyksissä julkaistavia biisejä... Flauroksen musiikki on tosiaan muuttunut runsaasti ja jo ennenkin hyvältä kuullostanut Flauros kuullostaa nyt vieläkin paremmalta! Syntikan käyttö on lisääntynyt ja muuttunut ”ammattimaisemmaksi” kuten myös biisien yleisilme muutenkin, mukaan on myös  tullut Beheritmäisiä doom/ambient vaikutteita mausteeksi... Hienoa! Ostakaa ihmeessä noita tulevia Flauros julkaisuja kun niitä joskus ilmestyy.